Historia

Suomen juutalaiset olivat pääosin Venäjän armeijaan pakkovärvättyjen sotilaiden jälkeläisiä ja ennen 1800-luvun puoliväliä ei Suomessa asunut pysyvästi yhtään juutalaista. Tähän olivat syynä Ruotsin valtakunnan lait, jotka antoivat juutalaisille oikeuden asua ja harjoittaa elinkeinoaan tietyissä kaupungeissa, joista yksikään ei sijainnut Suomen alueella. Vuonna 1809 Suomi siirtyi Ruotsin valtakunnan alaisuudesta osaksi Venäjän keisarikuntaa.

Tämä ei muuttanut vallitsevia lakeja mihinkään, mutta vuonna 1827 keisari Nikolai I määräsi venäjän juutalaiset asevelvollisiksi tavoitteenaan heidän venäläistämisensä. Sotilaat otettiin sotaväkeen hyvin nuorina ja asepalvelus kesti aluksi jopa 25 vuotta. Myöhemmin 1859 annettu määräys antoi palveluksesta vapautetuille sotilaille uskontoon katsomatta luvan asettua asumaan palveluspaikkakunnilleen. Näin syntyivät Suomen ensimmäiset isommat juutalaisyhteisöt Helsinkiin, Turkuun ja Viipuriin.

Juutalaiset sotilaat olivat kotoisin pääasiassa Venäjän keisarikunnan alueelta, Puolasta ja Liettuasta. Juutalaisten asema 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ensi vuosikymmenen ajan Suomessa oli hyvin epävarmaa, he saivat oleskella maassa tilapäisten oleskelulupien turvin ja harjoittaa vaatimatonta kauppaa esimerkiksi käytetyillä vaatteilla, itsetehdyillä tuotteilla ja leipomuksilla. Kauppaa sai käydä vain pienistä kojuista käsin, niille erikseen määrätyllä paikalla. Juutalaisten ei ollut sallittua muuttaa vapaasti kaupungista toiseen.

Juutalaisten asemasta käytiin kiivasta keskustelua, sekä valtiopäivillä että sanomalehtien palstoilla ja 1900-luvun alussa juutalaiset ottivat myös itse aktiivisemman roolin asioidensa ajamisessa. Suomen juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet vuonna 1918 ja näin ollen myös seurakunnat Turussa, Helsingissä ja Viipurissa saivat laillisen oikeuden olla olemassa.

Suomen itsenäisyyden jälkeen juutalaiset olivat täysivaltaisia Suomen kansalaisia. Mahdollisuudet elinkeinojen harjoittamiseen paranivat ja monipuolistuivat. Yhä useammat juutalaiset nuoret pystyivät kouluttautumaan pidemmälle kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Kuitenkin suurin osa juutalaisista harjoitti omaa yritystoimintaa tekstiili ja vaatetusalalla 1920-1930-luvuilla. Jo ennen kansalaisoikeuksien myöntämistä olivat seurakunnat Helsingissä (1906), Turussa (1912) ja Viipurissa (n.1910) saaneet rakentaa omat synagogat.

Suomen juutalaisväestö ei kokonaisuudessaan ollut Toisen maailmansodan alkaessa kovinkaan suuri, kokonaisuudessaan vajaa 2000 henkeä. Suomen seurakunnista Helsinki oli väkimäärältään suurin 1195 henkeä, Viipurissa 300 ja Turussa noin. 250 henkeä. Talvisodan syttyessä 30.11.1939 suomenjuutalaiset osallistuivat asevelvollisina sotaan, siinä missä muutkin ikätoverinsa. Naisia palveli Lotta Svärd järjestössä. Talvisota oli ohi kohtalaisen nopeasti, juutalaiselle yhteisölle erityisen raskas isku oli Viipurin synagogan tuhoutuminen pommituksissa. Kaupungin juutalainen väestö evakuoitiin muiden suomalaisten kanssa ja Viipurin, juutalaiset asettuivat pääasiassa Helsinkiin ja Turkuun ja Tampereelle. Sittemmin Tampereelle perustettiin juutalainen seurakunta, joka toimi vuoteen 1981 saakka.

Kesällä 1941 alkanut jatkosota kutsui suomenjuutalaiset sotilaat jälleen aseisiin. Erona talvisotaan, Suomi taisteli nyt natsi-Saksan liittolaisena ja maassa oli saksalaisia joukkoja. Tämä oli ongelmallista suomenjuutalaisille, jotka olivat tietoisia natsien harjoittamasta voimakkaasta antisemitismistä. Kuitenkin suomen armeijassa taistelleet juutalaiset, lotat ja myös siviiliväestö tekivät tinkimättä velvollisuutensa sotaponnistusten eteen.

Suomi ei luovuttanut omia juutalaisia kansalaisiaan saksalaisille, mutta marraskuussa 1942 Suomi karkotti kahdeksan juutalaista Itävallasta tullutta pakolaista. Heistä vain yksi selviytyi elossa keskitysleiriltä. Näiden ihmisten muistoksi on pystytetty kahdeksan ns. kompastuskiviä(stolperstein), joista yksi Hans Eduard Szyblinskin, kivi sijaitsee Turussa Vartiovuorenkadulla.

Sotien jälkeen Turun juutalaisen seurakunnan toiminta oli aktiivista erityisesti 1950-1970-luvuilla. Parhaimmillaan seurakunnassa oli 350 jäsentä ja sen piirissä toimi erilaisia juutalaista kulttuuria ja uskontoa ylläpitäviä yhdistyksiä. Vuonna 1956 rakennettiin synagogan viereiselle tontille seurakuntatalo, jossa oli tilat niin päiväkoti-ja opetustoiminnalle kuin urheiluseuralle ja yhdistyksille.

Seurakunnan jäsenmäärä laski 1970-luvulta alkaen monien nuorempien jäsenten muuttaessa Israeliin, Ruotsiin tai Helsinkiin. Seurakuntatalo purettiin 2017 ja tämän jälkeen toiminta on jälleen keskittynyt synagogarakennukseen.

Nykyisin Turun juutalaisessa seurakunnassa on 100 jäsentä. Kokonaisuudessaan juutalaisia asuu suomessa n. 1500 henkeä ja heistä vain osa kuuluu juutalaisiin seurakuntiin. Turun lisäksi seurakuntia on kaksi Helsingin juutalainen seurakunta ja reformijuutalaisuutta edustava OrHazafon.